S E T Ä
Tai täti. Lapsi, tyttö, poika. Minusta, sivuston ylläpitäjästä, on kumminkin kyse.
Olen 16-vuotias lukiolainen, rakastan musiikkia, oikeinkirjoitussääntöjä ja kesää.
Hiukseni ovat tällä hetkellä ruskeat (ne on nähty myös pinkkeinä, melkein mustanliiloina ja blondeina, mutta ehkä eniten punaisina),
silmäni taas epämääräisen harmaanvihreät. En ole pitkä, mutten aivan lyhytkään.
Eräs ystäväni kuvaili minua hobitin näköiseksi, (eikä se tuntunut yhtään ikävältä), ulkonäköäni on sanottu monesti persoonalliseksi.
Olen sinut itseni kanssa, en näe siinä mitään persoonallista, en hyvässä enkä pahassa.
Luonteeltani olen kuulemma hieman nyhverö (tunnen myös itseni sellaiseksi usein), mutta en halua lokeroida itseäni.
Pidän herätyksistä ainoastaan kauniina päivinä tai jonkun vierestä ja valvonkin mieluummin pidempään kuin herään aikaisin.
Muiden mukavien asioiden listaltani löytyisivät ainakin lempibändini Placebo, koirani Benkku, kahvi ja tee, sekä lastenohjelmat (kuten Muumit, Pokémon ja Barbapapa).
Eräänä päivänä päätin haastatella itseäni.
HAASTATTELU 23.3.2008
Tapaan väsyneen Inkan hänen perheensä väliaikaisessa Kallion-asunnossaan.
Hei vaan, Inka. Kiva kun suostuit tähän haastatteluun!
- Heipä hei. Juu niinpä, kukapa ei tykkäisi paljastella hassuja juttuja itsestään.
Aivan! Aion saada sinusta irti jännittäviä asioita.
- Jaahas. Sopii yrittää.
No niin. Aloitetaanpa kysymyksellä musiikista. Millaisesta musiikista ylipäänsä pidät?
- En sano pitäväni erityisesti mistään tietystä musiikkityylistä, musiikkimakuni on laaja ja täysin riippuvainen mielialastani. Brittiläinen kitarapop iskee parhaiten, mutta joskus ollessani erityisen pirteä saatan kuunnella japanilaista oshare keitä, vittuuntuneena taas - anteeksi sanavalintani - emo on erittäin siedettävää. On toki sellaisia tyylejä, joita en kerta kaikkiaan ymmärrä, kuten hiphop. Se ei vaan saa aivojani liikkeelle. Suosikkiyhtyeisiini kuuluvat muun muassa Placebo, Metric, I Was a Teenage Satan Worshipper, sekä Brett Andersonin tuotokset.
Jännittävää! Entä soitatko itse jotain soitinta?
- Kyllä soitan, kitaraa. Omistan sekä akustisen kitaran että sähkökitaran. Haaveenani on saada aito Telecaster. Harrastan myös näyttelemistä ja kahviloissa istumista. Jos haluat löytää minut Helsingistä, käy katsomassa ensin Kallion Taikalamppu-kahvilasta.
Mitä teet siellä?
- Luen ja juon kahvia. Georges Perecin Tiloja/Avaruuksia-kirja on minulla aina mukana, suosittelen lukemaan.
Eikö sinun pitäisi lukea ennemmin läksyjä, olethan käsittääkseni lukiossa?
- Kyllä, käyn Lauttasaaren yhteiskoulua. Ehkä minun pitäisi, mutta ei kiitos. En ole kovin kiinnostunut koulunkäynnistä, enkä tiedä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Aion kuitenkin käydä lukion loppuun, ensimmäinen vuosi on jo melkein ohi ja toivottavasti enää kaksi jäljellä.
Voi sinua. Mitä muuta elämässäsi on kuin koulu ja harrastuksesi?
- Elämässäni on melko vähän asioita. En koe olevani täysin onnellinen, mutta olen kuitenkin tyytyväinen elämääni. Minulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa voin jakaa vaikeammat hetket.
Tämä haastatteluhan menee suorastaan surulliseen suuntaan. Kerro, mikä sinulla on hyvin.
- Kuten jo mainitsin, olen tyytyväinen elämääni. Teen paljon mukavia asioita, vaikken osaisi, kuten soitan kitaraa ja kirjoitan. Teen itseni iloiseksi lainaamalla levyjä kirjastosta, menemällä keikalle tai puhumalla peilin kanssa englantia. Olen myös koko ajan tietoinen siitä, kuinka monta päivää on jäljellä siihen, että lähden Lontooseen kielikurssille, olen hyvin innoissani siitä. Tällä hetkellä päiviä on enää 93.
Way to go!
- Niinpä. Lopetetaanko?
Eikö sinua kiinnosta?
- No ei oikeastaan.
Jaa, kaiketi sitten. Hei hei ja kiitos haastattelusta.
- Hei vaan hei.